Vindelfjällen, heinäkuu 2016

Kesän 2016 velluksen suunnittelu lähti käyntin Harri Ahosen kirjasta Pohjois-Skandinavian vaellusreitit. Suosittelen kyseistä kirjaa erittäin paljon vaellusreittien löytämiseen ja suunnitteluun.

Mahdollisuus päästä saunomaan kesken vaelluksen oli tärkeä kriteeri reitin valinnassa. Sauna löytyi ja alueeksi valikoitui Vindelfjällenin kansallispuisto, joka sijaitsee Ruotsin Lapissa suunnilleen Rovaniemen korkeudella. Reitiltä löytyy STF:n vaellustupia, jotka ovat erittäin hyvin varusteltuja. Tuvista saa alennusta Suomen Ladun jäsenyydellä. Yhden yön olimme suunnitelleet yöpyvämme teltassa, mutta kuinkas sitten kävikään…

Kohteeseen pääseminen

Hemavaniin, josta vaelluksemme alkoi, voi ajaa myös pohjoisen kautta, mutta me halusimme tällä kertaa vaihtelua pitkään ajoon. Niinpä ajoimme etelästä Vaasaan ja sieltä otimme lautan Umajaan, jossa yövyimme ensimmäisen yön. Aamulla matka jatkui kohti Tärnabyta, josta ajaa noin puoli tuntia suunniteltuun vaelluksen lähtöpisteeseen Umasjöhön. Umasjösta olimme suunnitelleet tekevämme rengasreitin Tärnasjön kautta takaisin lähtöpisteeseen.

Yövyimme Tärnabyssa kivassa hostellissa, josta saimme 40 SEK:illä huoneen omalla keittiöllä (kylpytilat käytävällä).
Tärnabysta löytyy myös STF:n (Svenska Turistförening) Fjällhotelli.

Suunnitelmat uusiksi

Päästyämme Tärnabyhyn saimme tietää, että lauttayhteys Tärnasjön yli ei ollut toiminnassa. Lauttaa ajava paikallinen kalastaja oli ollut sairaana ja ajoi lauttaa “hyvillä keleillä”, mutta ei sillä hetkellä.

Emme siis voineetkaan lähteä liikkeelle Umasjösta vaan jouduimme keksimään uuden reitin. Hetken meinasi jo toivu loppua, kun rengasreittiä ei tuntunut löytyvän millään. Mielessä kävi jo lähteä Norjan puolelle kokonaan toiselle alueelle vaeltamaan. Tärnabyn Fjällhotellin parkkipaikalla hetken Ahosen kirjaa tutkittuamme, keksimme lähteä liikkeelle Umasjön sijaan Hemavanista ja vaeltaa sieltä Viterin ja Syterin kautta Tärnasjölle (Tärnasjölle oli pakko päästä saunaan).

Reitti jatkuisi Tärnasjölta takaisin Syterille ja sieltä etelään kohti Murtsertoppenia (1400m korkea tunturi), josta laskeutuisimme alas takaisin Hemavaniin. Reitti muotoutui viiden päivän ja neljän yön vaellusreitiksi pituudeltaan noin 65 km vaihtelevassa maastossa.

Hemavan - Viterskallstugan (11km)

Matka sai alkunsa Hemavanin Naturumin kupeesta. Päivän paras oivallus oli ostaa luontokeskuksesta 5 kpl (viidelle aamulle) pikkuisia pahvisia maitotetroja, jotka eivät olleet myynnissä vaan tarkoitettu take away kahville. Kysyvä ei tieltä eksy 🙂 Maitojauhe oli nimittäin unohtunut ostaa aamukahvia varten ;).

Vaellus alkoi pitkällä nousulla, ja ei mennyt kauaa kun ohitimme jo ensimmäiset lumialueet. Profiililtaan ekan päivän reitti oli kuitenkin helpohko. Yövyimme Viterskallstuganilla, josta löytyi myös kauppa ja suihku (!). Suihku = tuvassa erillinen pesuhuone, jossa katossa ämpäri suihkupalalla. Enpä ollut ennen tällaista vaellustuvilla nähnyt, vaikka tiesin kyllä että Ruotsin majoitetut vaellustuvat ovat laadukkaita tasoltaan.

Viterskallstugan Stugvärd (tupavahti) laittoi kaikki yöpyjät nukkumaan samoihin kahteen huoneeseen, vaikka tupaan jäi kolme huonetta tyhjiksi. Tämä oli mielestäni vähän turhaa ja kyseessä olikin ainut tupa matkallamme, jossa menettely oli tämä. Ruotsin vaellustuvat ovat hinnaltaan kallihkoja (Suomen ladun jäsenille 360kr yö), joten mielelläni olisimme nukkuneet omassa huoneessa, kun niitä vapaana siellä kuitenkin oli.

Viterskalet - Syter (12km)

Matka Viterskaletstugalta Syterstugalle jatkui upeissa ja jylhissä lumihuippuisissa maisemissa läpi “U-laakson”, joka oli todella komeaa seutua. Myös tämän vaelluspätkän luokittelisin kohtalaiseksi vaativuudeltansa, vaikka nousut toki vaativat kuntoa.

Syterillä vastassa oli tupavahti mehun kanssa sekä pariskunta kolmen vinttikoiransa kanssa hyppäämässä helikopteriin. Myöhemmin selvisi, että monet käyttävät helikopteriyhteyttä palatessaan aloituspaikkaansa vaeltaessaan Kungsledenin reittiä Ammarnäs-Hemavan (tai toisinpäin), sillä reittihän on yhden suuntainen eikä rengasreitti, kuten meidän oma versiomme. Tämä pariskunta ilmeisesti käytti kopteria lähteäkseen Syterstugalta kotiin.

Syterstugan - Tärnasjöstugan (14 km)

Syteriltä matka jatkui kohti Tärnasjöstugaa, joka siis aiheutti rengasreittiimme edes takaisen “mutkan”. Kuten aiemmin mainitsin, halusimme kuitenkin käydä Tärnalla saunomassa :-). Tätä edes takaisin ravaamista kevensi kummasti se, että saimme jättää osan tavaroistamme Syterille!

Vaellus Syteriltä Tärnalle alkoi nousulla ja sitä seuraavalla laskulla. Tämän jälkeen edessä oli vaikuttava reitti järvimaisemassa läpi lukuisten riippusiltojen, ihanaa vaihtelua tunturimaisemaan! Viimeiset kilometrit mentiin ihan metsässä ja tuntui, että stuga ei ilmesty näkyviin koskaan…

kunnes yhtäkkiä stuga(t) ilmestyi kuin tyhjästä eteemme. Uudesta ja vanhasta tuvasta sekä rantasaunasta koostuva Tärnasjöstuga on kaikkien sinne vaellettujen kilometrien arvoinen paikka. Vaelluksemme suunnittelu alkoi Tärnasjön saunasta, joka oli vielä tunturijärven rannalla.

Mukava naispuolinen Stugvärdinna ja hänen miehensä kertoivat, että illalla saunotaan seitsemän aikaan ja että illalliseksi olisi mahdollista saada tuoretta rautua (!). Paljastui, että sama mies joka on ajanut lauttaa Tärnasjon yli on paikallinen kalastaja ja tulee illalla myymään tuvalle kalaa. Kävimme itsekin kokeilemassa saada kalaa Tärnasjöstä. Kalastusluvat, joita oli yhdelle järvelle kolme, oli hankittu 70 kruunun vuorokausihintaan Hemavanin Naturumista

Tärnasjöstugan - Vallentjåkke noin. 25 km

Neljäs vaelluspäivämme oli ehdottomasti vaativuudeltansa aivan eri luokkaa aikaisempiin päiviin verrattuna. En suosittele tätä reittiä kokemattomalle vaeltajalle/ huonompi kuntoiselle kulkijalle. Vaativan matkasta tekee pituutensa lisäksi se, että se on suurilta osin pelkkää nousua.

Tärnasjöstugalta matka jatkui takaisin takaisin Syterstugalle, johon olimme ystävällisesti saaneet jättää teltan, makuupussin ja osan ruoista meitä odottamaan – helpotti huomattavasti alkumatkaa.

Alla olevan kuvan seuduille, kahden järven rannalle, oli Viterskallstuganin vahti neuvonut laittamaan teltan. Maa oli kuitenkin aivan märkää, joten teltan pystytys ei onnistunut. Meidät pelasti Vallentjåkke hätäsuoja – olisimme joutuneet nukkumaan taivasalla ilman sitä. Tack till stugan.

Vallentjåkke - Murtsertoppen - Hemavan 15 km

Hätäsuojalta matka jatkui aamulla kylmässä viimassa kohti Murtsertoppenin (1413m) huiputusta. Huiputus oli vaativa, koska maa oli pääosin lumen peitossa.

Murtsertoppenin jälkeen alkoi pitkä laskeutuminen alas Hemavaniin. Naturum näkyi jo kaukaa, mutta ei tuntunut millään suurenevan horisontissa. Loppumatkaa kuljettiin metsässä vesiputousten keskellä.